Saako ilmalämpöpumpun asentaa itse?

Ilmalämpöpumppu asennus itse kuulostaa keinolta säästää, mutta Tukesin linja on suora: lämpöpumppua ei saa asentaa omin päin eikä asiaan kuulumaton firma kelpaa tekijäksi. Syynä ovat F-kaasut, sähköturvallisuus ja se, että asennuksen tekee vain pätevä kylmälaiteliike, jonka asentajalla on henkilökohtainen pätevyys Tukesin rekisterissä.

Tässä kannattaa erottaa toisistaan se, mitä et saa tehdä, ja se, missä voit säästää laillisesti. Kerromme, miksi asentaminen on ammattilaisen työtä, milloin asennustodistus ja käyttöönottotarkastus tulevat mukaan, sekä miten kotitalousvähennys ja oma huolto auttavat pitämään kulut kurissa ilman riskinottoa.

Saako ilmalämpöpumpun asentaa itse?

Ilmalämpöpumppu asennus itse ei ole Suomessa sallittu ratkaisu, vaikka ajatus omasta tekemisestä ja säästämisestä olisi monelle ensimmäinen. Tukesin linja on suora: lämpöpumppujen asennusta ei saa tehdä itse, eikä myöskään sellainen yritys kelpaa, jolla ei ole vaadittua pätevyyttä. Syynä ovat turvallisuus ja ympäristönsuojelu, sillä ilmalämpöpumpuissa käytetään F-kaasuja, eli voimakkaita kasvihuonekaasuja. Kun laitteessa käsitellään kylmäainetta, työ kuuluu vain pätevälle toimijalle.

EU:ssa on säädetty, että F-kaasuja sisältäviä laitteita saa asentaa ja huoltaa vain yritys, joka täyttää kylmäalan pätevyysvaatimukset. Tämä ei tarkoita vain sitä, että firmalla on nimi paperissa, vaan että jokaisella asentajalla pitää olla oma henkilökohtainen kylmäalan pätevyys, ja sen tiedon on löydyttävä Tukesin pätevyysrekisteristä. Kun etsit tekijää, oikea paikka tarkistaa kelpoisuus on juuri Tukesin rekisteri, ei pelkkä mainos tai myyjän lupaus. Myös Yle on käsitellyt ilmalämpöpumppujen asennukseen liittyviä rajoituksia ja sitä, miksi työ ei kuulu omatoimiseen tekemiseen.

Pelkkä kylmäalan osaaminen ei silti riitä yksin. Ilmalämpöpumpun asennus voi sisältää myös sähkötyötä, kuten tarvittavan sähkölaitteen asentamisen ja kytkemisen sähkötauluun. Siksi asentajalla tai yrityksellä pitää olla myös asianmukaiset sähkötyöluvat. Kun työ on tehty, asiakkaalle annetaan asennustodistus, josta ilmenee, että asennus on tehty vaatimukset täyttävässä yrityksessä. Tukesin mukaan todistuksesta pitää näkyä myös, mitä asennus sisälsi ja mahdolliset mittaustulokset.

Sähkötyössä tulee lisäksi käyttöönottotarkastus. Sähköurakoitsijan on tehtävä tarkastus ja annettava siitä pöytäkirja asiakkaalle. Se toimii osoituksena siitä, että sähkötyö on tehty sähköturvallisuusmääräysten mukaisesti. Jos asennus tehdään väärin tai ilman vaadittuja lupia, seuraukset voivat olla taloudellisia: vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoa, jos laite on asennettu laittomasti.

Siksi ilmalämpöpumppu asennus itse ei ole käytännössä oikotie säästöön, vaan riski, joka voi kaatua sekä turvallisuuteen että korvauksiin. Laillinen säästäminen tapahtuu toisessa kohdassa: valitse Tukesin rekisterissä oleva kylmälaiteliike, tarkista kotitalousvähennyksen ehdot ja varmista, että lasku erittelee kotiin tehdyn työn. Jos laite tulee taloyhtiöön, tarvitaan lisäksi hallituksen lupa.

Miksi ammattilaisen tekemä ilmalämpöpumppu asennus itse on mahdoton ajatus?

Ilmalämpöpumppu asennus itse kuulostaa säästöltä, mutta Tukesin näkökulmasta se on mahdoton ajatus jo lähtöviivalla. Syy ei ole vain se, että työ on teknisesti vaativa, vaan se, että lämpöpumpuissa on yleensä F-kaasuja, eli voimakkaita kasvihuonekaasuja. Juuri siksi EU:ssa on säädetty, että tällaisia laitteita saa asentaa ja huoltaa vain yritys, joka täyttää kylmäalan pätevyysvaatimukset. Kun kyse on ympäristön ja turvallisuuden suojelusta, asennus ei ole vapaaehtoinen tee-se-itse-projekti. Tukesin ohjeistus kokoaa nämä vaatimukset selkeästi yhteen.

Tukesin mukaan jokaisella ilmalämpöpumpun asentajalla pitää olla oma henkilökohtainen kylmälaitteiden pätevyys, ja tiedon täytyy löytyä Tukesin pätevyysrekisteristä. Myös yrityksen pätevyydet pitää olla kunnossa: kylmälaiteliikkeen pätevyys ja tarvittavat sähkötyöluvat. Tämä rajaa pois ajatuksen, että yksittäinen asentaja voisi ”vain käydä tekemässä työn” ilman virallista osaamista ja lupia.

Myös työn dokumentointi kertoo, miksi ilmalämpöpumppu asennus itse ei ole vaihtoehto. Tukes suosittelee, että kylmälaiteliike antaa asennuksesta todistuksen, jonka allekirjoittaa yrityksen vastuuhenkilö. Todistuksesta pitää näkyä, mitä asennuksessa on tehty ja mitä mittaustuloksia on saatu. Se ei ole pelkkä paperi, vaan osoitus siitä, että asennus on tehty pätevyysehdot täyttävässä yrityksessä.

Sama logiikka koskee sähköpuolta. Ilmalämpöpumpun asennukseen voi kuulua luvanvaraista sähkötyötä, kuten tarvittavan sähkökalusteen asentaminen ja kytkeminen sähkötauluun. Sähköurakoitsijan on tehtävä käyttöönotto­tarkastus ja annettava siitä pöytäkirja asiakkaalle. Tuo pöytäkirja toimii vakuutena siitä, että sähkötyö on tehty sähköturvallisuusvaatimusten mukaisesti. Ilman sitä asiakas jää helposti heikompaan asemaan, jos jotain menee pieleen.

Se käytännön seuraus on tärkeä: jos laite on asennettu laittomasti, vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoa. Siksi laiton säästäminen voi muuttua kalliiksi riskiksi. Ainoa järkevä tapa toimia on käyttää Tukesin rekisterissä olevaa yritystä, jolla on oikea pätevyys, ja varmistaa, että saat asennustodistuksen sekä sähkötyön pöytäkirjan.

Säästä asennuskuluissa laillisin keinoin

Jos tavoitteena on säästää asennuskuluissa, kannattaa käyttää vain sellaisia keinoja, jotka Tukes hyväksyy. Ilmalämpöpumpun asennus ei kuulu siihen joukkoon töitä, joita voi tehdä itse, koska laitteissa on yleensä F-kaasuja ja niiden käsittelyä säädellään EU:ssa. Tukesin mukaan laitetta saa asentaa ja huoltaa vain yritys, joka täyttää kylmäalan pätevyysvaatimukset, ja asentajalla täytyy olla oma henkilökohtainen kylmäalan pätevyys, joka löytyy Tukesin pätevyysrekisteristä. Käytännössä siis säästöä ei synny siitä, että yrittäisi tehdä työn itse tai valitsisi pätemättömän tekijän.

Laillinen säästökohde on kotitalousvähennys. Sen saa vain, jos työn tekee ennakkoperintärekisterissä oleva yritys ja laskulla eritellään selvästi kodissa tehty työosuus. Siksi kannattaa tarkistaa etukäteen, että yritys löytyy Tukesin rekisteristä ja että se hoitaa työn paperit oikein. Jos asiakirjat jäävät puutteellisiksi, vähennys voi jäädä saamatta, vaikka itse työ olisi tehty asianmukaisesti. Tämä on monelle se todellinen rahallinen hyöty, ei omatoiminen asentaminen.

Asennuksessa on myös käytännön paperit, joilla on merkitystä myöhemmin. Tukes suosittelee, että kylmälaiteliike antaa asennustodistuksen, jonka allekirjoittaa yrityksen vastuuhenkilö. Todistuksesta näkyy, että laite on asennettu pätevän yrityksen toimesta, ja siinä kerrotaan asennuksen sisältö sekä mahdolliset mittaustulokset. Sähkötyöstä taas pitää saada käyttöönottotarkastuksen pöytäkirja, ellei kyse ole vähäisestä työstä. Nämä asiakirjat kertovat, että työ on tehty sähköturvallisuusvaatimusten mukaisesti, ja ne parantavat asiakkaan asemaa, jos myöhemmin syntyy ongelmia.

Myös vakuutusturva liittyy samaan kokonaisuuteen. Tukesin mukaan, jos laite on asennettu laittomasti, vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoa. Silloin halpa ratkaisu voi muuttua kalliiksi, jos esimerkiksi asennuksesta aiheutuu vahinko ja korvaus evätään. Tästä syystä laillinen säästäminen tarkoittaa oikean yrityksen valintaa, ei työn tekemistä itse.

Taloyhtiössä on lisäksi muistettava, että ilmalämpöpumpun asentamiseen tarvitaan yhtiön hallituksen lupa. Kun lupa, pätevyydet, asennustodistus, käyttöönottotarkastus ja kotitalousvähennykseen oikeuttava laskutus ovat kunnossa, säästät siellä missä se on sallittua, et riskillä, joka voi tulla myöhemmin paljon kalliimmaksi.

Oman vastuun osuus: Huolto ja käyttö

Kun asennus on jätetty ammattilaiselle, omalla vastuulla jää silti paljon sellaista, joka vaikuttaa suoraan laitteen toimintaan ja sähkölaskuun. Tukesin mukaan käyttöohje kertoo ne huolto- ja käyttötavat, joita omistaja saa itse tehdä, ja asentajan pitää lisäksi opastaa laitteen käytössä. Eli vaikka ilmalämpöpumppu asennus itse ei ole sallittu, käyttö ei ole passiivista odottelua, vaan juuri oikeilla arjen valinnoilla laite pysyy hyödyllisenä.

Ensimmäinen perusasia on puhtaus. Sisäyksikön suodattimet kannattaa puhdistaa säännöllisesti, mieluiten noin kerran kuukaudessa. Lika ja pöly näkyvät heti tehossa, ja huollon laiminlyönti voi kasvattaa pumpun omaa energiankulutusta jopa 30–50 prosenttia. Ulkoyksikkökin on syytä tarkistaa, esimerkiksi kerran vuodessa ennen syksyn lämmityskautta, ettei sen ympärille ole kertynyt lehtiä tai muuta roskaa. Jos suodattimet pääsevät tukkoon, laite ei enää siirrä lämpöä yhtä tehokkaasti, joten sama mukavuus voi maksaa enemmän sähkössä.

Toinen tärkeä osa omaa vastuuta on käyttötilan valinta. Automaattiasetus ei ole hyvä ratkaisu, jos lähellä on lämmittävä takka tai sähköpatteri, sillä pumppu alkaa silloin vuorotella lämmityksen ja jäähdytyksen välillä tavoitellakseen asetettua lämpötilaa. Silloin siitä tulee energiasyöppö juuri silloin, kun sen pitäisi säästää. Pohjoisissa oloissa lämmityskaudella käyttö kannattaa keskittää lämmitystoimintoon, ja kesällä jäähdytystä käytetään vain silloin kun sille on tarvetta. Käytössä yleensä riittää yllättävän vähän säätöjä: lämpötilan asetus, puhalluksen suuntaus ja puhallusnopeus. Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen mukaan uudet pumput ovat tehokkaita kovillakin pakkasilla, eikä niitä tarvitse sammuttaa pakkasen vuoksi, koska niissä on omat suojausjärjestelmänsä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että turha katkaisu ei tuo hyötyä, vaan voi heikentää käytön tasaisuutta. Vanhemmissa, ennen vuotta 2010 valmistetuissa laitteissa kannattaa tarkistaa valmistajan suositus koville pakkasille.

Järkevin perusasetus on pitää pumppu jatkuvasti päällä sopivassa lämpötilassa. Jos pumppu on asetettu esimerkiksi 20 asteeseen, muun lämmityksen lämpötilaa voi laskea 5 astetta, esimerkiksi sähköpatterit 15 asteeseen, jotta pumppu on ensisijainen lämmönlähde. Motivan mukaan tehokas käyttö syntyy myös niin, että muun lämmityksen huonelämpö asetetaan 2–4 °C ilmalämpöpumpun asetusta alemmaksi, esimerkiksi patterit 17–19 asteeseen ja pumppu 21 asteeseen. Tämä estää järjestelmää kilpailemasta itseään vastaan. Jos jokin tila jää pumpun tehon ulkopuolelle, pattereita voi vastaavasti nostaa siellä ylemmäs. Kun pumpulla on oma lämpötila-anturi, se ylläpitää lämpöä juuri siinä kohdassa, jossa anturi sijaitsee.

Myös puhallusnopeudella on merkitystä. Automaattiasento on suositeltava, koska silloin pumppu lisää ilmavirtaa, kun huonelämpö laskee asetuksen alle. Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen mukaan, jos ääni ja ilmavirta eivät häiritse, pumppua voi käyttää korkealla puhallusnopeudella. Mitä tarkemmin asetukset ovat kohdallaan, sitä enemmän säästöä syntyy jo pelkällä lämpötilan säädöllä. Perushuolto tarvitaan muutaman vuoden välein, erityisesti lämmönvaihtimelle ja puhaltimelle, ja valmistajan ohjeet kertovat, mitä omistaja saa tehdä itse ja milloin huolto kuuluu ammattilaiselle.