Sähköauton latausasema asennus: Opas kotilataukseen
Sähköauton latausasema asennus kannattaa tehdä oikein heti alussa, koska kotilataus on turvallisuus- ja käytännön kysymys, ei pelkkä varuste. Tukesin ja SESKOn linjausten mukaan kiinteä, ammattilaisen asentama peruslataus on suositeltavin tapa, ja samalla varmistetaan, että järjestelmä sopii juuri kiinteistön sähköihin. Säännöt ovat kansallisia, joten sama periaate pätee Espoossa, Jyväskylässä ja Kokkolassa.
Tässä oppaassa käydään läpi, miksi asennus kuuluu sähköalan ammattilaiselle, miten lataustapa valitaan ja mitä kotona pitää tarkistaa ennen työn tilaamista. Mukana ovat myös olennaiset turvallisuusvaatimukset, kuormitukseen liittyvät riskit ja se, miten sähköverkon kapasiteetti kannattaa huomioida jo etukäteen.
Sähköauton latausasema asennus edellyttää ammattilaista
Miksi ammattilaisasennus on välttämätön?
Sähköauton latausasema asennus kuuluu sähköalan ammattilaiselle. Kyse ei ole vain laitteen kiinnittämisestä, vaan siitä, että koko latausratkaisu mitoitetaan kiinteistön sähköjen mukaan. Kotilatauksessa tarvitaan oma syöttökaapeli suoraan pää- tai alajakokeskuksesta, ja asennus vaatii etukäteissuunnittelua sekä kiinteistön sähköasennusten tarkistamista. Tukesin mukaan kotilataukseen suositellaan erillistä latauspistettä, joka on mitoitettu 16 A tai 32 A syötölle.
Kuljettajan kannalta ammattilaisasennus näkyy ennen kaikkea käytettävyydessä ja turvallisuudessa. Oikein toteutettu latausasema muodostaa oman sähköpiirinsä, jolloin muu sähköasennus ei kuormitu latauksen mukana. Tämä on tärkeää, koska lataustarve kotona voi olla 3,7 kW:sta aina 22 kW:iin asti, ja käytettävissä oleva sähkökapasiteetti ratkaisee, mikä teho kohteessa on mahdollinen. Kun asennus tehdään oikein, autoa voi ladata ilman, että ratkaisu nojaa väsyneeseen pistorasiaan tai väliaikaisiin virityksiin.
Vanhemmissa kiinteistöissä kaapelireitti pitää tarkistaa erityisen huolellisesti. Esimerkiksi ulkopistorasian syöttökaapeli voi kulkea eristeissä, ja pitkäaikainen latauskuorma voi silloin aiheuttaa palovaaran. Siksi asennus ei ole paikka oikaista. Myös latauspisteen sijoitus on oleellinen: sen on oltava sellaisessa kohdassa, että tavallisen mittainen latauskaapeli ylettyy autoon ilman turhaa vetoa. Kiinteä 5 metrin Type 2 -kaapeli helpottaa käyttöä ja poistaa erillisen latauskaapelin tarpeen.
Tukes-määräykset ja laatu
Tukesin ohjeiden ja SESKOn lataussuosituksen mukaan suositeltavin kotilataustapa on mode 3, eli ammattilaisen asentama kiinteä peruslataus. Se on helppokäyttöisin ratkaisu, koska lataus on suunniteltu juuri sähköautolle eikä tavallisen kotitalouspistorasian varaan. Tämä eroaa mode 2 -latauksesta, jossa latausvirta on tyypillisesti 8 ampeeria, kuten tavallisesta maadoitetusta sukopistorasiasta ladattaessa. Lisätietoa turvallisesta latauksesta löytyy Tukesilta.
Laatu ei tarkoita vain laitteen ulkonäköä, vaan myös sitä, että asennus ja laite sopivat käyttöympäristöön. Sähkölaitteiden on oltava CE-merkittyjä, ja asennuksessa on noudatettava valmistajan ohjeita. Jos latauspiste halutaan yhdistää muihin kiinteistön järjestelmiin, se voidaan liittää esimerkiksi paloilmoitukseen niin, että hälytys keskeyttää latauksen vaaratilanteessa.
Käytännössä tämä vähentää riskiä, että latausratkaisu jää irralliseksi ja huonosti valvotuksi. Kuljettajalle hyöty on selkeä: lataus on suunniteltu kiinteistön sähköihin sopivaksi, sitä ei tarvitse arvailla eikä sovittaa tilapäisratkaisuilla. Sama valtakunnallinen periaate pätee niin Espoossa, Jyväskylässä kuin Kokkolassakin.
Lataustavat ja oikea latausaseman valinta
Mode 3 -lataus standardina
Kotilatauksessa suositus on selvä: mode 3 on sähköauton latauksen pääasiallinen ja helpoimmin käytettävä tapa. SESKOn lataussuosituksen mukaan kyse on ammattilaisen asentamasta kiinteästä peruslatauksesta, jossa auto kytketään sille suunniteltuun vaihtosähköjärjestelmään. Tämä on juuri se ratkaisu, jota käytetään omakotitaloissa, taloyhtiöissä, kauppakeskuksissa ja pysäköintihalleissa. Kuljettajalle hyöty näkyy siinä, että lataus tapahtuu suunnitellussa pisteessä eikä tilapäisenä virityksenä.
Mode 3 -ratkaisussa latauslaitteella on oma tehtävänsä, eikä muita sähköasennuksia kuormiteta samalla tavoin. Kotilatauspiste muodostaa aina oman virtapiirinsä, ja sille tuodaan oma syöttökaapeli suoraan pää- tai alakeskuksesta. Siksi kyse ei ole vain “pistorasiasta seinässä”, vaan erikseen suunnitellusta järjestelmästä, joka on tarkoitettu sähköauton lataamiseen. Kun lataus tehdään näin, kiinteistön muu sähköverkko ei jää latauksen varaan.
Lataustehon tarve kotona on yleensä 3,7 kW:sta 22 kW:iin, mutta lopullinen teho riippuu kiinteistön käytettävissä olevasta sähkökapasiteetista. Tämän vuoksi asennusta ei ratkaista pelkällä laitteen valinnalla, vaan ensin katsotaan, mitä kohteen sähköjärjestelmä oikeasti mahdollistaa. Jos latauspiste sijoitetaan niin, että normaali pitkä latauskaapeli yltää autoon, käyttö pysyy sujuvana. Kiinteä viiden metrin Type 2 -latauskaapeli helpottaa lataamista ja poistaa erillisen kaapelin tarpeen.
Mode 2 ja Mode 4 erot
Mode 2 tarkoittaa hidasta latausta. Siinä latausvirta on tyypillisesti 8 ampeeria, ja tavallinen maadoitettu pistorasia on esimerkki tästä lataustavasta. Käytännössä tämä on eri asia kuin kiinteä kotilatausasema: lataus on hitaampaa, eikä se ole SESKOn suosittelema perusratkaisu kotikäyttöön. Kun lataus nojaa pistorasiaan, lisäliitännät kasvattavat aina ylikuumenemisen riskiä. Siksi jatkojohdot ja pistorasiaan kytkettävä ajastinkytkin eivät ole suositeltavia. Myös useimmat autonvalmistajat kieltävät erilaisten adapterien käytön matkalatureissa.
Mode 4 on taas DC-latausta. Siinä ulkoinen latauslaite syöttää tasavirran suoraan akkuun, ja auto ohjaa lataustapahtumaa. Tätä käytetään tyypillisesti pikalatauksessa pitkien matkojen aikana, kun auto ladataan tauon yhteydessä. Suurteholataus on samaa mode 4 -luokkaa, mutta sen suurin käytettävissä oleva latausteho on 150 kilowattia tai enemmän.
Kotona näiden ero on käytännöllinen. Mode 3 on suositeltu ja helpoin arjen ratkaisu, mode 2 on hidas pistorasialataus ja mode 4 kuuluu nopeaan matkalataukseen. Jos omaan pihaan suunnitellaan latausasemaa, tekninen valinta tehdään kohteen sähköjen mukaan, ei sen perusteella, mikä kuulostaa nopeimmalta. Taustatietona ja asennuksen merkityksestä kannattaa katsoa myös Omakotiliiton artikkeli luotettavasta asennuksesta.
Kotilatauksen turvallisuus ja tekniset vaatimukset
Kiinteä asennus vs. Schuko-pistorasia
Kotilatauksessa turvallisin ja suositelluin ratkaisu on kiinteästi asennettu latausasema, eli mode 3. Se on tehty nimenomaan sähköauton lataamiseen, ja sen ohjaustoiminnot kuuluvat laitteeseen, joka on pysyvästi kytketty AC-verkkoon. SESKOn suosituksen mukaan tämä on myös helpoin tapa käyttää kotona. Käytännössä et siis nojaa tavalliseen pistorasiaan, vaan omaan latauspiiriin, joka on suunniteltu tätä kuormaa varten.
Mode 3 -ratkaisussa latauspiste muodostaa aina oman sähköpiirinsä. Muu sähköistys ei kuormitu samalla tavalla, koska laitteelle tulee oma kaapelisyöttö suoraan pää- tai alakeskuksesta. Tämä on tärkeä ero kuljettajalle: lataus on ennakoitavampaa, ja järjestelmä voidaan mitoittaa kiinteistön sähköisen kapasiteetin mukaan. Kotilatauksen tehotarve on yleensä 3.7 kW:sta 22 kW:iin, joten oikea toteutus riippuu siitä, mitä kohteessa on käytettävissä.
Schuko-pistorasia kuuluu mode 2 -lataukseen, jota kutsutaan hitaaksi lataukseksi. Siinä latausvirta on tyypillisesti 8 A, ja myös Tukes ohjeistaa enintään 8 A:n virran, jos latausta tehdään pistorasiasta. Tavallinen maadoitettu pistorasia ei ole suunniteltu jatkuvaan ja toistuvaan suureen kuormitukseen, kuten yön yli tapahtuvaan lataukseen. Jos pistorasia on kulunut tai viallinen, se voi kuumentua vaarallisesti, ja pahimmillaan seurauksena voi olla palo. Myös roikkuva, painava laturi rasittaa liitosta ja kuluttaa sitä. Tästä syystä jatkojohdot, haaroitukset ja pistorasiaan kytkettävät ajastimet eivät kuulu turvalliseen perusratkaisuun.
Asennus kuuluu sähköalan ammattilaiselle. Se ei ole pelkkä laitteen kiinnitys, vaan myös kohteen sähköjen tarkistus ja tarvittaessa muutostyöt, jotta lataus olisi varmasti turvallinen ja vaatimusten mukainen. Siksi esimerkiksi sähköauton latausaseman asennus kokkola, samoin kuin muualla Suomessa, etenee samojen valtakunnallisten turvallisuusvaatimusten mukaan.
IP-luokitus ja paloturvallisuus
Latausaseman ja sen tarvikkeiden on oltava CE-merkittyjä, ja asennuksessa noudatetaan valmistajan ohjeita sekä SFS 6000 -standardin valintaperiaatteita. IP-luokitus kertoo koteloinnin suojaustason: ensimmäinen numero kuvaa suojaa kosketukselta ja vierasesineiltä, toinen suojaa vedeltä. Jos jokin numero ei ole tarpeen, se merkitään X:llä.
Suojaustaso korostuu erityisesti silloin, kun laite sijoitetaan ulos tai tiloihin, joissa olosuhteet eivät ole siistit ja kuivat. Jos pölyä kertyy laitteistoon, paloherkässä tilassa tarvitaan vähintään IP 5X -luokan suojaus. Jos pölyn kertymisestä huolehditaan, IP 4X riittää. Räjähdysvaarallisissa tiloissa IP-suojaus ei enää yksin riitä, vaan laitteiden on oltava Ex-rakenteisia. Tällaisia paloherkkiä alueita voivat olla esimerkiksi puusepänpajat, viljavarastot ja muut tilat, joissa syttyviä materiaaleja käsitellään, valmistetaan tai varastoidaan.
Kotikäytössä yksi olennaisin paloturvallisuuteen liittyvä asia on kaapelireitti. Erityisesti vanhoissa kiinteistöissä on syytä tarkistaa, kulkeeko syöttökaapeli rakenteissa, joissa lämpö voi kertyä pitkäaikaisen latauksen aikana. Jos kaapeli on esimerkiksi lämpöeristeen sisällä, jatkuva kuormitus voi muodostaa palovaaran. Kuljettajan kannalta tämä ei ole teoreettinen yksityiskohta, vaan asia, joka vaikuttaa siihen, voidaanko latausta käyttää huoletta joka yö.
Myös sijoituspaikka vaikuttaa turvallisuuteen. Latauspiste kannattaa asentaa niin, että normaali pitkä latauskaapeli yltää autolle ilman venyttämistä tai ylimääräistä rasitusta. Kotona asema voidaan asentaa seinään tai maahan asennettavaan tolppaan. Jos halutaan lisätä turvallisuutta vielä järjestelmätasolla, lataus voidaan liittää kiinteistön muihin automaatio- tai turvajärjestelmiin, kuten paloilmoitukseen, jolloin lataus keskeytyy vaaratilanteessa.
Sähköverkon kapasiteetti ja tulevaisuuden huomioiminen
Kuormanhallinta ja kiinteistön automaatio
Sähköverkon kapasiteetti kannattaa arvioida jo ennen asennusta, koska kotilatauksen teho voi olla 3.7 kW:sta aina 22 kW:iin asti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lataus ei ole vain yhden laitteen kysymys, vaan osa koko kiinteistön sähkönkäyttöä. Jos auton lataus sovitetaan huonosti muuhun kulutukseen, seurauksena voi olla se, ettei lataustehoa saada käyttöön suunnitellusti silloin kun sitä tarvitaan.
Tämän vuoksi kuormanhallinta on hyödyllinen osa kotilatausta. Sähköauton lataus on aina oma piirinsä, joten muuta sähköistystä ei kuormiteta samalla tavalla kuin tavallisessa pistorasialatauksessa. Kun lataus suunnitellaan oman syöttönsä varaan ja kiinteistökohtaiset sähköasennukset tarkistetaan etukäteen, kokonaisuus on helpompi sovittaa talon sähkökapasiteettiin. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun samaan aikaan käytetään paljon muuta sähköä. Asentajan tehtävä on varmistaa, että ratkaisu vastaa kohteen kapasiteettia, ei vain auton lataustarvetta.
Kiinteistön automaatio tuo tähän lisää hallittavuutta. Latausasema voidaan liittää muihin automaatio- tai turvajärjestelmiin, kuten paloilmoitukseen, jolloin lataus keskeytyy vaaratilanteessa. Kuljettajan kannalta tämä on käytännöllistä, koska lataus ei jää erilliseksi järjestelmäksi, vaan toimii osana samaa kokonaisuutta kuin muutkin kiinteistön turvaratkaisut.
Aurinkoenergian hyödyntäminen
Ennen ostopäätöstä kannattaa selvittää myös aurinkosähkön hyödyntäminen. Se on järkevää jo suunnitteluvaiheessa, koska latausratkaisua ei kannata mitoittaa vain tämänhetkiseen käyttöön, jos kiinteistön energiaratkaisuja halutaan kehittää myöhemmin. Kun aurinkosähkön käyttö otetaan huomioon ajoissa, latausratkaisu voidaan valita niin, että se sopii samaan kokonaisuuteen eikä rajoita myöhempää laajentamista.
Samalla kannattaa huomioida mahdollisuus syöttää virtaa ajoneuvosta takaisin verkkoon. Tämä ei ole vain tekninen yksityiskohta, vaan asia, joka voi vaikuttaa siihen, millainen latausasema ja ohjaustapa palvelee parhaiten pitkällä aikavälillä. Kuljettajan näkökulmasta hyöty on siinä, ettei järjestelmää tarvitse rakentaa uudelleen heti, jos käyttötapa myöhemmin muuttuu.
Sähköverkon toimintaan liittyvät myös kantaverkon käytännöt. Fingridillä on oikeus irrottaa sähköverkkoon liitettyjä laitteita ilman ennakkoilmoitusta, jos se on tarpeen tutkimus- tai korjaustoimia varten. Vakavassa tilanteessa se voi myös edellyttää laitteiden tehon säätämistä tai äärimmäisessä tilanteessa irrottamista verkosta. Kun lataus suunnitellaan osaksi koko kiinteistön sähkökokonaisuutta, sen käyttö on helpompi sovittaa myös tällaisiin verkon reunaehtoihin.