Aurinkopaneelit ilman asennusta: Mitä tulee huomioida?

Aurinkopaneelit ilman asennusta kuulostavat helpolta tavalta aloittaa aurinkoenergia, mutta käytännössä ratkaisevaa on, millaisesta järjestelmästä puhutaan. Pienet, itsenäiset ratkaisut voivat olla turvallisia ja kuluttajalle kohtuullisen selkeitä, mutta sähköverkkoon liitettävä aurinkosähköjärjestelmä ei ole sama asia kuin valmis laite paketissa. Tukesin ja sähköasennuksia koskevien sääntöjen vuoksi raja omatoimisen ja luvanvaraisen työn välillä on tärkeä tunnistaa jo ennen hankintaa.

Tässä jutussa käy selväksi, mitä aurinkopaneelit ilman asennusta voivat tarkoittaa, missä tilanteissa riittää oma perehtyminen ja milloin tarvitaan sähköalan ammattilainen, kytkentälupa ja muut muodollisuudet. Samalla selviää, miten sähköverkko, ylijäämäsähkö ja turvallisuus vaikuttavat siihen, mikä on oikeasti mahdollista ilman turhaa riskiä.

Aurinkopaneelit ilman asennusta: Mitä tulee huomioida?

Termi aurinkopaneelit ilman asennusta voi tarkoittaa kahta hyvin eri asiaa, ja ero ratkaisee, mitä itse saa tehdä. Toisaalla ovat itsenäiset järjestelmät, joita käytetään ilman sähköliittymää esimerkiksi mökeillä ja ajoneuvoissa. Niissä on usein akku tai akusto, ja jos järjestelmän nimellisjännite on enintään 120 V, sen asentaminen ei sähkötyölain 56 §:n mukaan edellytä sähkötyön pätevyysvaatimusta. Käytännössä tämä rajaa kyseisen vaihtoehdon pienempiin, omavaraisiin ratkaisuihin, joissa tärkeintä on tehdä työ turvallisesti ja valmistajan ohjeiden mukaan.

Toisaalla ovat sähköverkkoon rinnakkain toimivat järjestelmät, jotka liitetään kiinteistön sähköverkkoon. Näissä “ilman asennusta” ei tarkoita samaa kuin täysin omatoiminen käyttöönotto. Asennus- ja kytkentätyöt saa tehdä vain asentaja, jolla on vähintään S2-asennusoikeus, ja Tukes valvoo kokonaisuutta. Vastuuta ei siis voi siirtää käyttäjälle, vaan sähköurakoitsija vastaa aurinkosähköjärjestelmän asennuksesta kokonaisuutena. Kun laitteet on asennettu, asentajan on tehtävä käyttöönottotarkastus ja siihen liittyvät mittaukset.

Jos kyse on sähköttömälle kiinteistölle rakennettavasta ratkaisusta, kuten valaistus- ja pistorasiaverkosta, aurinkosähköjärjestelmä, akusto ja invertteri voivat yhdessä muodostaa toimivan kokonaisuuden. Tällaisen järjestelmän rakentaminen vaatii kuitenkin kiinteistön sähköasennusten pätevyyden, vähintään S2:n tai vastaavan aiemman kelpoisuuden. Tämä on olennainen raja kuluttajalle: valmiilta näyttävä järjestelmä voi silti olla luvanvarainen sähkötyö, jos sillä tuotetaan 230 V käyttöä tai liitytään sähköverkkoon.

Kuluttajalle turvallisin valinta on usein valmis pakettiratkaisu, jossa valmistaja on valinnut yhteensopivat komponentit. Se pienentää riskiä, mutta ei poista vastuuta siitä, että asennus tehdään oikein. Jo pienikin 12 V tasajännite voi aiheuttaa oikosulussa tulipalon, ja siksi myös kaapeleiden kiinnitys, liitosten toteutus ja kosteudelta suojaaminen ovat olennaisia. Jos asennustapa jää epävarmaksi, pienikin järjestelmä kannattaa jättää ammattilaiselle. Lisätietoa turvallisuudesta löytyy Motivan turvallisuusohjeista.

Miksi ammattilainen tarvitaan lähes kaikissa aurinkosähköjärjestelmissä?

Turvallisuusvaatimukset

Aurinkosähköjärjestelmissä ammattilaisen tarve liittyy ennen kaikkea siihen, että turvallisuus ei ratkea pelkällä laitteen valinnalla. Tukesin mukaan sähköverkkoon kytkettävän aurinkosähköjärjestelmän asennus ja verkkoon liittäminen saa tehdä vain asentaja, jolla on vähintään S2-asennusoikeus. Kokonaisvastuu asennuksesta kuuluu sähköurakoitsijalle, ei kuluttajalle. Käyttöönoton jälkeen järjestelmälle on tehtävä myös käyttöönottotarkastus ja siihen liittyvät mittaukset.

Tämä on olennainen raja etenkin silloin, kun järjestelmä ei ole irrallinen laite vaan osa kiinteistön sähköistystä. Tukesin ohjeissa todetaan, että ilman sähköliitäntää käytettävät itsenäiset järjestelmät voivat olla eri asemassa kuin verkkoon liitetyt järjestelmät, mutta heti kun aurinkosähköjärjestelmä kytketään sähköverkkoon, asennus siirtyy ammattilaisen vastuulle. Sama koskee rakennuksen perussähköistystä, jossa aurinkosähköä, akustoa ja invertteriä käytetään pistorasia- ja valaistusjärjestelmän toteuttamiseen. Tällainen työ vaatii sähköasennusoikeuden, vähintään S2 tai vastaavan aiemman pätevyyden.

Turvallisuus ei liity vain verkkoon kytkentään. Tukes muistuttaa, että myös pienissä järjestelmissä on noudatettava valmistajan asennusohjeita, suojattava komponentit ulkoisilta vaurioilta ja kosteuden aiheuttamalta hapettumiselta sekä huolehdittava kaapeleiden kiinnityksestä ja liitosten oikeasta toteutuksesta. Jo 12 V tasajännite voi aiheuttaa oikosulussa tulipalon. Siksi “pieni” ei automaattisesti tarkoita “riskitön”, eikä epäselvä toteutus ole hyvä paikka kokeilulle.

SFS-standardit

Ammattilaisen tarve perustuu myös siihen, että aurinkosähköjärjestelmien asennuksia ohjaavat sähköturvallisuuden standardit. Tukesin mukaan aurinkosähköjärjestelmien asennuksessa sovelletaan SFS 6000 -standardin osaa 7-712, joka koskee erityisolosuhteita ja -asennuksia. Lisäksi huomioon otetaan osa 5-55, kohta 551, joka käsittelee pienjännitegeneraattorilaitteita. Näiden vaatimusten tarkoitus on varmistaa, että järjestelmä toimii sähköverkon ja muun kiinteistösähkön kanssa hallitusti eikä aiheuta tarpeetonta riskiä.

Käyttöönoton tarkastukselle on omat lisävaatimuksensa standardissa SFS-EN 62446-1 Aurinkosähköjärjestelmät. Tämä on tärkeä ero tavalliseen laiteasennukseen verrattuna: aurinkosähköjärjestelmä ei ole vain mekaanisesti paikalleen kiinnitetty tuote, vaan sähköinen kokonaisuus, jonka toimivuus pitää myös todentaa mittauksin. Siksi pelkkä näkyvä asennus ei riitä. Lisätietoa omakotitalon järjestelmistä on Motivan oppaassa.

Rakenteellinenkin puoli korostaa ammattilaisen tarvetta. Tukesin mukaan jokaiselle kattotyypille on oma kiinnitysjärjestelmänsä, ja asennustapa voi vaihdella jyrkällä ja tasakatolla. Tällainen suunnittelu ei ole satunnaista sovittamista, vaan osa turvallista toteutusta. Kun järjestelmä liitetään sähköverkkoon, tarvitaan lisäksi sähköverkkoyhtiön liittymislupa, ja ennen verkkoon kytkentää on tehtävä ylijäämäsähkön myyntisopimus sähkönmyyjän kanssa. Jos näitä ei ole, sähkön syöttäminen verkkoon on kielletty.

Kuluttajalle tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aurinkopaneelit ilman asennusta sopivat vain hyvin rajattuihin tilanteisiin. Heti kun järjestelmä on osa kiinteistön sähköistä infrastruktuuria, kyse on luvanvaraisesta ja standardien ohjaamasta sähkötyöstä.

Sähköverkkoon kytkettävän järjestelmän vaatimukset

Verkkoyhtiön lupa

Kun järjestelmä kytketään sähköverkkoon, verkkoyhtiön lupa tarvitaan aina. Sähköverkkoyhtiön kytkentälupaa ei voi ohittaa, eikä laitteita saa liittää verkkoon ilman sitä. Tämä koskee myös pienimuotoista sähköntuotantoa, eli raja ei kulje tehossa vaan siinä, onko järjestelmä osa verkkoa vai ei. Jos järjestelmän teho ylittää tietyn rajan, verkkoyhtiö voi joutua tekemään myös jakeluverkon vahvistustoimia. Siksi verkkoon liittäminen on enemmän kuin pelkkä käytännön kytkentä, se on osa sähköverkon hallittua käyttöä.

Luvan tarve liittyy myös siihen, että aurinkopaneelit eivät ole sähköteholtaan vakioita vain paperilla. Yksittäinen paneeli on tyypillisesti noin 350–500 Wp, ja pienessäkin kokonaisuudessa paneeleita voi olla useita. Kun tuotantoa tulee verkkoon, verkkoyhtiön täytyy tietää liitynnästä etukäteen. Sähkömarkkinalain mukaan verkkoyhtiöllä on verkkoon liittämis- ja siirtovelvoite, mutta tuotannon liittäminen tehdään silti yhtiön menettelyjen mukaan.

Ylijäämäsähkön myyntisopimus

Ennen kuin aurinkovoimala liitetään sähköverkkoon, on aina tehtävä ylijäämäsähkön myyntisopimus sähkönmyyjän kanssa. Ilman sopimusta järjestelmää ei saa kytkeä verkkoon. Myös sähkön syöttäminen verkkoon on kielletty, jos sähköllä ei ole ostajaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verkkoon kytkettävässä järjestelmässä täytyy olla sovittuna sekä tekninen liityntä että sähkön myynti.

Ylijäämäsähkön ostajia voi etsiä Energiaviraston Sähkön hinta -palvelusta. Moni sähkönmyyjä edellyttää samalla, että asiakkaalla on myös verkosta ostettavaa sähköä koskeva sähkösopimus juuri saman yhtiön kanssa. Sopimusehdoissa korvaus ylijäämäsähköstä voidaan laskea esimerkiksi tunti- tai 15 minuutin jakson mukaan, ja joissain sopimuksissa käytetään myös vuorokausi- tai kuukausikeskiarvoja. Tämä vaikuttaa siihen, miten tarkasti tuotanto huomioidaan myynnissä.

Korvauksen määrä vaihtelee sähköyhtiöittäin, ja se on yleensä sidottu sähkön spot-hintaan. Joillakin yhtiöillä on lisäksi sopimuskohtainen perusmaksu ja tai välityspalkkio, mutta niiden vuosikustannus on tyypillisesti vain muutamia kymppejä. Ylijäämäsähkön myynti on verotettavaa tuloa, mutta Verohallinnon tulkinnan mukaan tuloverotuksessa ei yleensä synny veronalaista tuloa, jos verovuoden aikana myyty sähkömäärä on pienempi kuin ostettu määrä. Näin sopimus ei ole vain muodollisuus, vaan osa sitä, miten pienimuotoinenkin aurinkosähköjärjestelmä toimii laillisesti verkon kanssa.

Aurinkoenergian kannattavuus ja aurinkopaneelit ilman asennusta

Oma kulutus on avainasemassa

Aurinkosähkön kannattavuus riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka suuri osa tuotetusta sähköstä voidaan käyttää itse. Kun sähkö menee omaan kulutukseen, hyöty on yleensä selvästi parempi kuin silloin, kun sitä syötetään verkkoon pientä korvausta vastaan. Siksi kannattava järjestelmä mitoitetaan usein kulutuksen mukaan, ei koko katon pinta-alan perusteella. Pelkkä maksimaalinen tuotantokyky ei siis vielä tee järjestelmästä taloudellisesti järkevää.

Tämä näkyy erityisen hyvin kohteissa, joissa sähköä kuluu paljon kesäisin. Toimistot ja liiketilat, joissa on ilmanvaihtoa ja jäähdytystä, ovat usein kannattavimpia. Myös teollisuus- ja maatalousrakennuksissa aurinkosähkö voi olla selvästi kannattavaa, kun kesäaikainen oma käyttö on suurta ja käytettävissä on investointitukea. Taloyhtiöissä ja muissa kiinteistöissä sama periaate pätee: mitä enemmän tuotanto menee suoraan omaan kulutukseen, sitä parempi lopputulos yleensä on.

Aurinkoenergiaa kertyy vuoden aikana eniten huhtikuusta elokuuhun, jolloin tuotanto osuu juuri siihen aikaan, jolloin oman käytön merkitys korostuu. Tämän vuoksi aurinkopaneelit ilman asennusta ei tarkoita vain helppoutta, vaan myös sitä, että järjestelmän on sovelluttava omaan kulutusprofiiliin. Jos kulutus painottuu selvästi talveen tai ilta-aikaan, tuotetusta sähköstä jää todennäköisesti suurempi osa vajaakäytölle.

Investointien kannattavuus

Koko elinkaaren tasolla aurinkosähköjärjestelmän tuottaman energian hinnaksi on arvioitu noin 0.037 – 0.051 €/kWh, kun 25 prosentin investointituki otetaan huomioon. Tämä kertoo, että järjestelmä voi olla taloudellisesti järkevä, mutta kannattavuus ei synny automaattisesti pelkästä aurinkopaneelien hankinnasta.

Ylijäämäsähkön myynti tuo yleensä vain vähän suhteessa järjestelmän hankintakustannuksiin, joten järjestelmän koon kasvattaminen maksimaalisen tuotannon ehdoilla ei välttämättä paranna kannattavuutta. Sähköyhtiön maksama korvaus on tavallisimmin sidottu sähkön spot-hintaan, ja osa yhtiöistä perii lisäksi sopimuskohtaisen perusmaksun tai välityspalkkion. Ne ovat vuositasolla tyypillisesti vain muutamia kymppejä, mutta ne eivät muuta sitä perusasiaa, että ylijäämän myynti jää yleensä pieneksi suhteessa hankintamenoon.

Siksi kysymys ei ole vain siitä, paljonko paneeleita mahtuu, vaan siitä, paljonko tuotannosta jää omaan käyttöön. Tämä on myös syy siihen, miksi aurinkosähköinvestointi voi olla hyvin perusteltu yhdessä kohteessa ja vähemmän järkevä toisessa. Parhaat investoinnit syntyvät kohteissa, joissa sähkön käyttö on suurta juuri silloin, kun aurinko tuottaa. Yritys- ja yhteisökohteissa tukea voi saada 25 %, ja maataloudessa 40 %, mikä parantaa hankkeen taloudellista pohjaa.