Ilmavesilämpöpumppu monoblock: Opas tekniseen valintaan

Ilmavesilämpöpumppu monoblock siirtää lämpöä ulkoilmasta talon vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään, mutta sen rakenne poikkeaa perinteisestä split-laitteesta olennaisesti. Monoblockissa kylmäainepiiri on ulkoyksikön sisällä, joten rakennuksen ja laitteen välillä kiertää lämmitysvesi.

Valinta ei silti ratkea pelkän asennustavan perusteella. Suomen pakkaset, talon lämmönjako, tarvittava menoveden lämpötila, varalämmitys, ulkoyksikön sijoitus ja käytettävä kylmäaine vaikuttavat siihen, onko monoblock teknisesti järkevä ratkaisu. Myös asennuksen, huollon ja kokonaiskustannusten vastuut on hyvä selvittää ennen tarjousten vertailua.

Mikä on ilmavesilämpöpumppu monoblock?

Rakenne käytännössä

Monoblockissa kompressori, lämmönvaihdin ja muu lämpöpumpun tekniikka ovat ulkoyksikössä. Ulkoyksikössä kylmäaine siirtää lämmön lämmitysveteen, joka johdetaan rakennukseen meno- ja paluuputkilla. Kylmäaine ei siis kierrä ulko- ja sisäyksikön välillä.

Monoblock	Split
Kylmäainepiiri on ulkoyksikössä	Kylmäainepiiri jakautuu ulko- ja sisäyksikön välille
Rakennukseen kulkee lämmitysvesi	Yksiköiden välillä kiertää kylmäaine
Kylmäaineasennuksia tarvitaan vähemmän rakennuksen puolella	Kylmäaineputkiston asennus yhdistää yksiköt

Monoblock voidaan liittää olemassa olevaan vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Osaksi kokonaisuutta voi jäädä esimerkiksi öljykattila, varaaja tai poistoilmalämpöpumppu. Siksi ratkaisu ei välttämättä tarkoita koko lämmitysjärjestelmän vaihtamista kerralla.

Rakennukseen tulevat vesiputket, ulkoyksikön sijoitus ja järjestelmän muu hydrauliikka on kuitenkin suunniteltava kohdekohtaisesti. Asennus ja käyttöönotto kuuluvat ammattilaiselle, vaikka kylmäainepiiri onkin valmiiksi ulkoyksikön sisällä. Oikea mitoitus riippuu muun muassa talon lämmönjaosta, energiankulutuksesta ja tarvittavasta lämmitystehosta.

Jos järjestelmään suunnitellaan myös viilennystä, sen toteutustapa on tarkistettava erikseen esimerkiksi NIBEn viilennysratkaisuista.

Monoblock vai split: tekninen valinta

Monoblockin ja split-järjestelmän tekninen ero näkyy ennen kaikkea siinä, mitä putkia rakennuksen ja ulkoyksikön välillä kulkee. Monoblockissa yhteys tehdään lämmitysveden meno- ja paluuputkilla, kun taas splitissä yksiköiden välillä kiertää kylmäaine.

Vertailukohta	Monoblock	Split
Kylmäainepiiri	Suljettu ulkoyksikön sisään	Ulko- ja sisäyksikön välinen
Rakennuksen yhteys	Lämmitysvesiputket	Kylmäaineputkisto ja vesipuolen liitännät
Asennuksen erityispiirre	Kylmäainepiiriä ei rakenneta kohteessa	Kylmäaineputkisto yhdistää yksiköt
Järjestelmän mitoitus	Riippuu muun muassa lämmönjaosta, energiankulutuksesta ja lämmitystehosta	Samat rakennuksen lämmitystarpeet ratkaisevat soveltuvuuden

Monoblock voi olla asennuksen kannalta yksinkertaisempi, koska rakennuksessa ei tarvitse asentaa erillistä kylmäainepiiriä. Tämä ei kuitenkaan tee työstä omatoimista: vesipiiri, sähköliitännät, suojaus pakkaselta ja käyttöönotto on suunniteltava kohteen mukaan. Splitin etuna ei puolestaan voi tämän aineiston perusteella päätellä automaattisesti parempaa hyötysuhdetta, käyttövarmuutta tai kokonaiskustannusta.

Molemmissa ratkaisuissa mitoitus tehdään talon todellisen energiankulutuksen sekä tilojen ja käyttöveden huipputehontarpeen perusteella. Liian pieni laite voi lisätä sähköisen varalämmityksen tarvetta. Käytännön tarjouksia vertaillessa kannattaa pyytää erittely laitteen lisäksi myös vesipuolen muutoksista, sähköistyksestä ja mahdollisesta varalämmöstä. Omakotiliitto suosittelee hankkimaan ilma-vesilämpöpumpun kokonaan asennettuna.

Kylmän sään suorituskyky

Monoblock-rakenne ei poista ilma-vesilämpöpumpun yleistä pakkasrajoitetta. Ulkolämpötilan laskiessa sekä lämpöpumpun lämpökerroin että lämmitysteho pienenevät. Noin −15 ja −30 °C:n välillä suorituskyky heikkenee merkittävästi, ja noin −20 °C:ssa lämpöteho voi olla noin 50 prosenttia pienempi kuin +7 °C:ssa.

Kylmään ilmastoon suunnitellut mallit säilyttävät tehonsa paremmin kovilla pakkasilla. Kylmimmissä oloissa lämpöpumppu voi kuitenkin pysähtyä automaattisesti, jolloin sähköisen varalämmittimen tai muun rinnakkaisen lämmönlähteen on pystyttävä kattamaan rakennuksen lämmityksen ja käyttöveden samanaikainen huipputarve. Siksi vertailussa on tarkistettava nimellistehon lisäksi suorituskyky pakkasella ja varalämmön toimintatapa.

Lämmitysverkoston vaatimukset

Lämmitysverkoston menoveden lämpötila vaikuttaa suoraan hyötysuhteeseen ja saatavaan tehoon. Ilma-vesilämpöpumppu toimii yleensä edullisemmin matalalämpöisessä verkostossa, kuten lattialämmityksessä, kuin korkeampaa lämpötilaa vaativissa pattereissa. Monilla malleilla yli 55 °C:n lämpötilat vaativat sähköistä lisälämmitystä, vaikka joidenkin nykyaikaisten mallien ilmoitetaan yltävän 65–70 °C:een. Mallikohtaiset arvot on siksi tarkistettava teknisistä tiedoista.

Monoblockissa ulkoyksikön ja rakennuksen välillä kulkee lämmitysvesi. Putkiston reitti, eristys, liitännät ja pakkassuojaus on ratkaistava suunnittelussa, koska vesi on ulkona sijaitsevassa lämmönvaihtimessa. Olemassa oleva kattila, varaaja tai muu lämmönlähde voidaan joissakin kokonaisuuksissa jättää rinnalle, mutta yhteensopivuus ja tarvittavat hydrauliset muutokset on arvioitava tapauskohtaisesti.

Tiivistettynä kysymys ei ole vain siitä, onko ilma vesilämpöpumppu monoblock vai split, vaan siitä, kumpi rakenne sopii talon lämmönjakoon, pakkasolosuhteisiin, varalämmitykseen ja käytettävissä olevaan asennustilaan.

Ilmavesilämpöpumppu monoblock ja kylmäaineet

Ilmavesilämpöpumppujen kylmäaineet ovat muuttumassa EU:n F-kaasuasetuksen seurauksena. SULPU:n mukaan markkinoille tulee rajoituksia kylmäaineille, joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus eli GWP-arvo on korkea. Vuoden 2027 alusta lähtien asuinrakennusten ja alle 50 kW:n monoblock-laitteissa ei saa enää saattaa markkinoille malleja, joiden kylmäaineen GWP-arvo on yli 150.

Miksi R290 yleistyy?

Käytännössä ilma-vesilämpöpumput ovat siirtymässä kohti R290-kylmäainetta. R290 on puhdistettua propaania, ei samaa ainetta kuin epäpuhtauksia sisältävä nestekaasu esimerkiksi grillikäytössä. Sen GWP-arvo on pieni, ja se soveltuu myös korkeampien lämpötilojen tuottamiseen. Tästä voi olla hyötyä käyttöveden lämmityksessä ja lämmönjakojärjestelmissä, jotka tarvitsevat tavallista kuumempaa menovettä.

Kun vertaillaan hakusanalla monoblock ilmavesilämpöpumppu r290 löytyviä laitteita, kylmäaineen lisäksi on tarkistettava laitteen turvallisuusratkaisut, sijoitusohjeet ja huollettavuus. R290 on syttyvä kylmäaine, joten laitteessa käytetään muun muassa vuodon havaitsemiseen ja poistamiseen liittyviä järjestelmiä. Kylmäaineen vuoksi sijoitusta ei voi käsitellä täysin vapaana teknisenä valintana.

R290-laitteen sijoitus

R290-ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikölle suositellaan avointa sijoituspaikkaa. Ainakin yhden laitteen neljästä sivusta tulee olla avoin, tai laitteen ympärillä on oltava riittävän suuri tila ilman kynnyksiä. Avoimeen ympäristöön asennettaessa ohjeistettu turvavyöhyke ulottuu metrin laitteen ympärille ja 0,3 metrin korkeudelle maanpinnasta.

Turvavyöhykkeellä ei saa olla rakennusten aukkoja, kellarin sisäänkäyntejä tai syvennyksiä. Näin mahdollinen vuoto ei pääse vaarantamaan ihmisiä, viereisiä rakennuksia tai kulkeutumaan sisätiloihin. Jos laite sijoitetaan joka sivulta suljettuun tai kynnykselliseen tilaan, vaatimukset voivat olla erilaiset ja edellyttää esimerkiksi lisätilaa tai ilmanvaihtoa.

Tarkka sijoitus ratkaistaan aina kyseisen mallin asennus- ja huolto-ohjeiden sekä voimassa olevien vaatimusten perusteella. Tarjousta pyytäessä kannattaa varmistaa, että asentaja arvioi myös pihan, seinärakenteiden, kulkureittien ja mahdollisten aukkojen vaikutuksen. R290-laitteen turvallisuus ei siis rajoitu itse ulkoyksikköön, vaan koskee koko asennuspaikkaa.

Kylmäaineen merkitys pitkällä aikavälillä

Kylmäaine vaikuttaa laitteen tulevaan markkinatilanteeseen ja huoltoon, mutta se ei yksin ratkaise järjestelmän sopivuutta taloon. Vuoden 2027 rajoitukset koskevat uusien laitteiden markkinoille saattamista, eivät jo asennetun lämpöpumpun normaalia käyttöä. Olemassa olevaa laitetta voi käyttää ja huoltaa sen käyttöiän ajan. Kylmäainetta ei kuitenkaan voi vaihtaa vapaasti toiseen aineeseen, vaan huollossa on käytettävä alkuperäiseen järjestelmään kuuluvaa kylmäainetta.

Monoblock-rakenteessa kylmäainepiiri on ulkoyksikön sisällä, mutta R290-malli vaatii silti pätevän ammattilaisen tekemän asennuksen ja käyttöönoton. Kylmäaineen käsittely, laitteen sähkötyöt, suojausratkaisut ja sijoituspaikan vaatimukset on jätettävä ammattilaisen arvioitaviksi. Pelkkä kylmäaineen pieni määrä tai se, ettei rakennukseen vedetä kylmäaineputkia, ei tee asennuksesta omatoimityötä.

Kustannukset ja huolto: mitä omistajan tulee tietää

Ilma-vesilämpöpumpun monoblock-hinta asennettuna on suuntaa-antavasti noin 10 000–20 000 euroa. Omakotiliiton esittämä haarukka koskee ilma-vesilämpöpumppuja yleisesti, ei monoblock-laitteita erikseen. Hintaan vaikuttavat muun muassa laitteen teho, lämmönjakojärjestelmän muutokset, sähkötyöt, putkisto, vedenpoisto ja mahdollinen varalämmön toteutus. Siksi laitehinta ei yksin kerro hankkeen kokonaiskustannusta.

Tarjoukset kannattaa pyytää kokonaan asennettuna ja eritellä vähintään laite, asennustyö, sähkö- ja vesiliitännät sekä käyttöönotto. Omakotiliitto suosittelee hankkimaan ilma-vesilämpöpumpun asennettuna. Omatoiminen asennus voi lisäksi vaarantaa takuun ja kotitalousvähennyksen saamisen.

Omistajan huoltovastuut

Omistajalle kuuluu laitteen säännöllinen seuranta ja kevyt ylläpito. Ilma-vesilämpöpumpun kunto kannattaa tarkistaa noin 2–4 kertaa vuodessa sekä aina, jos järjestelmä ilmoittaa hälytyksestä tai toiminta muuttuu. Käytännössä omistaja voi:

• pitää ulkoyksikön pinnat ja ilman kulkureitit puhtaina
• seurata järjestelmän painetta ja mahdollisia vuotoja
• tarkkailla lämmitys- ja käyttövesitehoa sekä poikkeavaa sähkönkulutusta
• tarkistaa lämmönjakoverkoston hiukkassuodattimen laitteen ohjeen mukaisesti
• huolehtia lämmitysverkoston tavanomaisista tarkistuksista, kuten pattereiden ilmauksesta ja termostaattiventtiilien seurannasta.

Monoblock-järjestelmässä omistajan on kiinnitettävä erityistä huomiota vesipuolen toimintaan, koska ulkoyksikön ja rakennuksen välillä kiertää lämmitysvesi. Jos paine laskee, näkyy vuotoa tai laite antaa hälytyksen, huoltoon on otettava yhteyttä. Sähköisiin osiin, kylmäainepiiriin tai laitteen suojauksiin ei pidä tehdä omia korjauksia.

Ammattilaistyöt ja takuu

Ammattilaisen huollossa tarkistetaan muun muassa kompressori, kiertopumput, anturit, sähköliitännät, turvalaitteet, hälytykset, paineet ja asetukset. Huoltoon voi kuulua myös käyttöveden varaajan, paisunta-astioiden ja lämmitysputkiston tarkastus, ohjelmistopäivitykset sekä asetusten optimointi. Perusteellinen huolto tehdään yleisenä ohjeena noin 2–5 vuoden välein, mutta valmistajan huolto-ohje ratkaisee sopivan välin.

Suuremmissa ilma-vesilämpöpumpuissa omistajan tai haltijan vastuulla voi olla vuosittaisen vuototarkastuksen järjestäminen. Kylmäaineen lakisääteisen tarkastuksen saa tehdä vain pätevä asiantuntija, ja juuri kyseisen monoblock-mallin vaatimukset on varmistettava valmistajalta tai huoltoliikkeeltä.

Kaikki huollot, tarkastukset ja korjaukset kannattaa merkitä huoltokirjaan. Dokumentointi on usein takuun ehtona, mutta takuun tarkka sisältö vaihtelee valmistajan ja laitteen mukaan. Huoltokirjaan on hyvä kirjata myös havaitut hälytykset, tehdyt asetusten muutokset ja vaihdetut osat.