Ilmalämpöpumppu isoon omakotitaloon: opas valintaan

Isoon omakotitaloon ilmalämpöpumppua harkitsevan kannattaa aloittaa talon ominaisuuksista, ei laitteen nimellistehosta. Pinta-ala ei yksin kerro, kuinka lämpö jakautuu eri huoneisiin, kerroksiin tai olemassa olevan lämmitysjärjestelmän rinnalle.

Ratkaisevia asioita ovat pohjaratkaisu, ilman kiertoreitit, lämpöhäviöt ja se, tarvitaanko yksi vai useampi sisäyksikkö. Näiden perusteella voidaan arvioida, sopiiko ilmalämpöpumppu täydentäväksi lämmönlähteeksi ja millainen ratkaisu kannattaa suunnitella ammattilaisen kanssa.

Mitä ilmalämpöpumppu voi tarjota isossa kodissa?

Isoon kotiin ilmalämpöpumppu tuo ennen kaikkea nopeasti saatavaa lisälämpöä ja kesäaikaista viilennystä. Se lämmittää suoraan sisäilmaa, joten lämpö kohdistuu parhaiten tiloihin, joissa sisäyksikkö sijaitsee ja joihin lämmin ilma pääsee kulkemaan. Väliseinät, suljetut ovet ja kerrokset voivat rajoittaa lämmön siirtymistä. VTT:n selvityksen mukaan lämpö ei välttämättä siirry tehokkaasti edes yläkertaan, vaikka ovet olisivat avoinna.

Yksi sisäyksikkö jakaa lämpöä yleensä noin 30–100 neliömetrin alueelle, mutta vaihteluväli riippuu talon muodosta ja tilojen avoimuudesta. Lukua ei pidä käyttää koko talon mitoitusperusteena. Suuressa tai monikerroksisessa kodissa tarvitaan usein tarkastelu siitä, kulkeeko ilma riittävästi vai olisiko useammasta sisäyksiköstä hyötyä.

Ilmalämpöpumppu ei lämmitä käyttövettä. Se eroaa siten esimerkiksi ilmavesilämpöpumpusta kertovassa julkaisussa kuvatusta järjestelmästä, joka voi oikein mitoitettuna lämmittää koko rakennuksen ja käyttöveden. Ilmalämpöpumpun tuottama lämpö vähenee ulkolämpötilan laskiessa, joten suuren omakotitalon itsenäiseksi ainoaksi lämmitysjärjestelmäksi sitä ei yleensä suunnitella.

Lisälämmönlähde vai pääasiallinen lämmitysjärjestelmä?

Suuressa omakotitalossa ilmalämpöpumppu on tavallisesti olemassa olevan lämmityksen täydentäjä. Se voi vähentää öljy-, suora sähkö-, poistoilma- tai ilmavesilämmityksen tarvetta etenkin kevään ja syksyn kevyemmillä lämmitysjaksoilla, kun vain osa talosta tarvitsee nopeasti lämpöä. Pääasiallinen lämmitysjärjestelmä huolehtii edelleen tiloista, joihin lämpöpumpun ilma ei kulkeudu, sekä lämmitysvedestä ja käyttövedestä silloin, kun ilmalämpöpumppu ei niitä tuota.

Pakkasella lämpöpumpun hyötysuhde voi lähestyä suoran sähkölämmityksen tasoa, eikä laite välttämättä kata koko rakennuksen lämmöntarvetta. Siksi rinnalle tarvitaan toimiva varalämmitys. Jos kodissa on jo ilmavesilämpöpumppu, järjestelmien ohjaus, sijoitus ja sähköistys on suunniteltava kokonaisuutena, jotta ne eivät käy tarpeettomasti päällekkäin.

Miksi neliömäärä ei riitä mitoituksen perusteeksi

Pinta-ala kertoo rakennuksen koosta, mutta ei siitä, kuinka paljon lämpöä eri tilat tarvitsevat tai miten lämpö siirtyy niiden välillä. Lämmitystarpeeseen vaikuttavat muun muassa rakennuksen sijainti, ikä, eristystaso, ikkunoiden määrä, kerrosten lukumäärä, pohjaratkaisun monimutkaisuus ja käytössä oleva lämmönjako. Myös ilmanvaihdon lämpöhäviöillä on merkitystä.

Verkkolaskuri voi antaa suuntaa-antavan tuloksen, mutta se ei korvaa kohdekohtaista mitoitusta. Ammattilainen arvioi rakennuksen lämmitys- ja jäähdytystarpeen paikan päällä ja määrittää samalla sisä- ja ulkoyksiköiden sopivat sijainnit. Näin tarkasteluun tulevat myös ilman todelliset kulkureitit, väliseinät, ovet ja kerrosten väliset yhteydet.

Lämmityskuorma voidaan laskea standardoidulla menetelmällä, kuten DIN EN 12831 -menettelyn mukaisesti. Laskennassa huomioidaan esimerkiksi:

• rakennusvaipan eli seinien, ikkunoiden, yläpohjan ja alapohjan lämmönläpäisy
• ilmanvaihdon tai ilmanvaihtuvuuden aiheuttama lämpöhäviö
• sisä- ja ulkolämpötilan mitoitusarvot
• rakennuksen lämpöä varastoiva massa
• tarvittaessa lämmityksen palautumiseen liittyvä lisäteho.

Laskettu lämmityskuorma auttaa arvioimaan lämmöntuottajan kokoa, mutta ilmalämpöpumpun valinta ei silti perustu yhteen lukemaan. Laitteen tehoa on verrattava myös siihen, miten se toimii alhaisissa ulkolämpötiloissa, missä lämpöä tarvitaan ja mikä rooli olemassa olevalla lämmitysjärjestelmällä on. Liian pieni laite ei kata tavoiteltua lämmitystarvetta, kun taas ylimitoitus ei ratkaise lämmön jakautumisen ongelmia huoneiden ja kerrosten välillä.

Pyydä tarjoukseen kirjattavaksi ainakin mitoituksen lähtötiedot, arvioitu lämmitystarve, laitteiston sijoitus ja suunniteltu toimintatapa yhdessä nykyisen lämmityksen kanssa. Asennus- ja mitoitusratkaisun voi tarkistaa esimerkiksi Scanofficen ammattilaiselle suunnatussa asennusohjeessa. Asennuksen saa tehdä pätevä ammattilainen, jolla on Tukesin edellyttämät sähkö- ja kylmäainealan pätevyydet.

Ratkaisuvaihtoehdot: yksi vai useampi sisäyksikkö?

Yhden sisäyksikön ratkaisu voi toimia, jos lämmitettävä tai viilennettävä alue on avoin ja ilma pääsee kiertämään esteettä. Suuressa omakotitalossa tilat jakautuvat kuitenkin usein useaan huoneeseen tai kerrokseen, jolloin yksi tehokas laite ei välttämättä jaa lämpöä tasaisesti kaikkialle. Vaihtoehtoina ovat yksi seinämallinen sisäyksikkö, usean sisäyksikön multisplit-järjestelmä sekä joissakin kohteissa katto- tai lattiamallinen sisäyksikkö.

Ratkaisua ei kannata tehdä pelkän laitteen nimellistehon perusteella. Arvioinnissa huomioidaan tilojen käyttötarkoitus, ovien ja väliseinien vaikutus, kerrosten väliset yhteydet, ilman kulkureitit sekä sisä- ja ulkoyksiköiden putkireitit.

Multisplit-järjestelmät

Multisplitissä yksi ulkoyksikkö yhdistetään useaan sisäyksikköön. Toshiba-järjestelmissä samaan ulkoyksikköön voidaan liittää enintään viisi sisäyksikköä. Näin eri huoneisiin tai kerroksiin voidaan tuoda lämpöä ja viilennystä lähempänä käyttöpisteitä, ja huoneiden lämpötiloja voidaan säätää erikseen.

Ratkaisu sopii harkittavaksi erityisesti silloin, kun:

• huoneet ovat erillisiä ja ovia pidetään tavallisesti suljettuina
• talossa on useampi kerros
• makuuhuoneiden, oleskelutilojen tai muiden alueiden lämpötila- ja viilennystarpeet poikkeavat toisistaan
• yksi sisäyksikkö ei pysty palvelemaan tiloja ilman pitkiä tai tehottomia ilman kulkureittejä.

Multisplit ei kuitenkaan automaattisesti ole parempi kuin kaksi erillistä järjestelmää. Valinta riippuu muun muassa ulkoyksikön sijoituspaikasta, putkivetojen pituudesta, tilojen samanaikaisesta lämmitys- ja viilennystarpeesta sekä siitä, miten laitteisto halutaan huoltaa ja ohjata. Usean sisäyksikön määrää tai niiden tehojen jakoa ei voi päätellä luotettavasti koko talon neliömäärästä.

Jos tärkein tarve on kesäaikainen viilennys, arvioinnissa painotetaan jäähdytystehoa, nimellis- ja enimmäistehoa, SEER-arvoa sekä sisä- ja ulkoyksiköiden äänitasoa. Viilennykseen suunnatun ilmalämpöpumpun mitoituksessa käytetään lähdeaineistossa suuntaa-antavasti noin yhtä kilowattia 20 neliömetriä kohti, mutta tätä ei pidä käyttää lämmitystehon mitoitukseen. Usean huoneen kohteessa paras viilentävä ilmalämpöpumppu omakotitaloon voi käytännössä tarkoittaa multisplit-kokonaisuutta, ei yksittäistä mahdollisimman tehokasta sisäyksikköä.

Ilman jakautuminen ja sisäyksiköiden sijoittelu

Seinämallinen sisäyksikkö on luonteva vaihtoehto avoimeen oleskelutilaan, jossa ilma pääsee leviämään ilman suuria esteitä. Se ei kuitenkaan takaa tasaista lämpötilaa viereisissä huoneissa tai toisessa kerroksessa. Sisäyksikköä sijoitettaessa tarkastellaan siksi puhallussuunnan lisäksi oviaukkoja, portaikkoja, väliseiniä ja sitä, pääseekö ilma palaamaan takaisin laitteelle.

Kattomallinen yksikkö jakaa ilmaa useaan suuntaan. Se voi sopia suureen avoimeen tilaan, jossa lämpötilan halutaan pysyvän mahdollisimman tasaisena. Lattiamallinen sisäyksikkö puolestaan voi olla vaihtoehto, jos seinäasennus ei onnistu tilan tai ulos vietävien putkien reitityksen vuoksi.

Ratkaisu	Soveltuu erityisesti	Huomioitavaa
Yksi seinämallinen sisäyksikkö	Avoimeen, yhtenäiseen tilaan	Ilman on päästävä kiertämään riittävästi
Useita sisäyksiköitä	Erillisiin huoneisiin ja useaan kerrokseen	Tehojen ja sijaintien jako vaatii kohdekohtaisen suunnittelun
Kattomallinen sisäyksikkö	Suureen avoimeen tilaan	Ilman jakautuminen tapahtuu useaan suuntaan
Lattiamallinen sisäyksikkö	Kohteeseen, jossa seinäasennus tai putkireitti rajoittaa vaihtoehtoja	Sijoituspaikka ja kalusteet on huomioitava

Sijoittelussa on tärkeää tarkastella lämmityksen lisäksi viilennystä. Kylmä ilma ei automaattisesti siirry tasaisesti huoneesta toiseen, vaikka ovet olisivat avoinna. Lopullinen kokonaisuus muodostuu tilojen pohjaratkaisusta, sisäyksiköiden tyypistä, ulkoyksikön paikasta ja putkivetojen toteutuksesta.

Kustannusten muodostuminen ja ammattilaisen rooli

Ilmalämpöpumpun kokonaiskustannus muodostuu laitteen lisäksi asennuspaikasta ja työn laajuudesta. Hintaan vaikuttavat muun muassa laitteen malli ja teholuokka, sisä- ja ulkoyksiköiden määrä, putkivetojen pituus sekä seinärakenteet. Lisätöitä voivat olla sähkötyöt, pitkät putkivedot, läpiviennit kivi- tai tiiliseinään ja ulkoyksikön perustuksen rakentaminen.

Esimerkiksi yhden ilmalämpöpumpun tyypillinen asennettu hinta voi olla noin 2 200–3 000 euroa, mutta tätä vaihteluväliä ei pidä tulkita suuren omakotitalon yleishinnaksi. Viilennyskäyttöön tarkoitetun lämpöpumpun tyypilliseksi asennetuksi hinnaksi on esitetty noin 1 500–2 500 euroa. Nämä arviot koskevat eri käyttötarkoituksia ja laitekokonaisuuksia, joten niitä ei voi verrata suoraan toisiinsa. Useampi sisäyksikkö, vaativa putkireitti tai sähkö- ja rakennustyö nostaa kokonaiskustannusta.

Tarjous kannattaa pyytää kohdekäynnin perusteella. Siinä on hyvä eritellä laitteet, asennustyö, putkivedot, sähkötyöt, läpiviennit, mahdollinen ulkoyksikön perustus ja käyttöönotto. Näin eri tarjousten sisältöjä voi verrata, eikä pelkkä laitteen hinta johda harhaan.

Asennus on Suomessa luvanvaraista työtä. Sen saa tehdä ammattilainen, jolla on Tukesin edellyttämät sähkö- ja kylmäainealan pätevyydet. Ammattilainen valitsee laitteiston ja sijoitukset kohteen perusteella, testaa järjestelmän käyttöönotossa, opastaa käytössä ja antaa asennustodistuksen. Myös takuun voimassaolo edellyttää ammattilaisen tekemää asennusta.