Miten energiatodistusta luetaan ja tulkitaan
Kun pohdit, miten energiatodistusta luetaan, katse kannattaa ensin suunnata E-lukuun ja energiatehokkuusluokkaan, ei pelkkään kirjaimeen. Motivan ja ARA:n ohjeiden mukaan energiatodistus perustuu standardoituun laskentaan, jossa rakennuksen energiankäyttöä verrataan yhtenäisellä tavalla eri kohteiden välillä. Siksi sama luokka ei kerro kaikissa rakennuksissa aivan samaa asiaa, vaan sitä pitää tulkita rakennustyypin mukaan.
Tässä käydään läpi, mitä E-luku kertoo, miksi C voi olla toisessa kohteessa hyvä ja toisessa keskinkertainen, ja miten todistuksen muut osat, kuten parannusehdotukset ja tarkastetut järjestelmät, auttavat arvioimaan rakennuksen todellista energiataloutta. Kun energiatodistus on edessä, tärkeintä on ymmärtää, mitä luku tarkoittaa omalle talolle, kulutukselle ja pitkän aikavälin energiansäästölle.
Miten energiatodistusta luetaan ja tulkitaan
Energiatodistusta luetaan käytännössä kolmesta kohdasta: mistä rakennuksen energiatehokkuus on laskettu, mihin energiatehokkuusluokkaan se sijoittuu ja mitä todistus ehdottaa seuraavaksi. Motivan energiatodistusoppaan mukaan E-luku ei ole suoraan sama asia kuin oma sähkölasku, vaan laskennallinen tunnusluku, joka perustuu rakennuksen standardoituun käyttöön. Siksi se kertoo ennen kaikkea rakennuksen energiatehokkuudesta vertailukelpoisesti, ei yhden kuukauden toteutuneesta kulutuksesta. Kun ymmärrät tämän eron, energiatodistusta on helpompi käyttää päätöksenteon tukena, esimerkiksi silloin kun vertaat kahta kohdetta keskenään tai arvioit, mitä rakennuksen energiatalous voi tarkoittaa pitkällä aikavälillä.
Luvun taustalla on rakennuksen laskennallinen kokonaisenergiankulutus suhteessa rakennuksen pinta-alaan. Kokonaisenergia muodostetaan painottamalla ostettua energiaa energiamuotokertoimilla, joten eri energiamuodot eivät näy todistuksessa samalla tavalla. Kun tarkistat todistusta, kannattaa katsoa myös, onko mukaan laskettu ympäristöstä otettu energia, kuten aurinkopaneelien tuottama energia tai lämpöpumpun ottama lämpö. Se pienentää ostetun energian tarvetta ja siten myös E-lukua. Poikkeus on poistoilmalämpöpumpun ottama lämpö, jota ei tässä yhteydessä pidetä ympäristöstä otettuna energiana. Tällä on suora merkitys lukijan kannalta: sama rakennus voi sijoittua eri tavalla luokituksessa sen mukaan, miten paljon sen energiaratkaisut vähentävät ostetun energian tarvetta laskennassa.
Luokkakirjain kertoo, mille tasolle E-luku asettuu kyseisen rakennustyypin asteikolla. Yleiset rajat standardirakennuksille ovat:
– A, E-luku enintään 90
– B, 91-120
– C, 121-140
– D, 141-160
– E, 161-190
– F, 191-240
– G, vähintään 241
Sama kirjain ei siis tarkoita kaikissa rakennuksissa täsmälleen samaa asiaa, koska rakennukset jaetaan käyttötarkoituksen mukaan ryhmiin, joilla on omat asteikkonsa. Tämän vuoksi “C” voi olla yhdessä kohteessa hyvä ja toisessa vain keskitasoa, vaikka kirjain on sama. Jos vertailun kohteena on myynti- tai vuokra-asunto, juuri tämä estää tulkitsemasta luokkaa irti rakennustyypistä.
Energiatehokkuutta ei arvioida pelkän paperin perusteella. Todistuksen laatimista varten tehdään tarkastus, jossa varmistetaan rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatekninen tila. Tarkastus perustuu rakennusasiakirjoihin, havaintoihin ja tarvittaessa käyttäjien haastatteluun. Kohteena ovat ainakin:
– rakenteet, kuten ulkoseinät, ulko-ovet ja ikkunat, yläpohja ja alapohja
– lämmitysjärjestelmä
– lämpimän käyttöveden järjestelmä
– ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä
– valaistus
– sähkökäyttöiset erillislämmityslaitteet
– muut järjestelmät, jotka vaikuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen
Jos haluat ymmärtää, mistä arvo on tullut, Motivan energiatodistusopas avaa laskennan peruslogiikan. Käytännössä todistuksesta kannattaa etsiä myös toteutunut ostettu energian kulutus, jos tieto on mukana, sekä parannusehdotukset. Ne ovat osa todistusta, ellei kyse ole uudesta rakennuksesta tai kohteesta, jolle toimia ei voida yksilöidä. ARA:n ja Motivan linjausten mukaan nämä ehdotukset auttavat lukemaan energiatodistusta niin, että pelkkä kirjain ei jää irralliseksi numeroarvoksi, vaan liittyy rakennuksen tekniseen tilanteeseen ja mahdolliseen energiansäästöön. Todistus laaditaan Varken energiatodistusrekisterissä, joten lopullinen asiakirja on virallinen, standardoidulla tavalla koottu kokonaisuus, ei vain yksittäinen laskelma.
E-luvun ja energiatehokkuusluokan ymmärtäminen
Mitä E-luku kertoo?
E-luku kertoo rakennuksen laskennallisen energiatehokkuuden. Motivan määritelmän mukaan se ei ole sama asia kuin oma sähkö- tai lämmityslasku, vaan standardoidulla tavalla laskettu tunnusluku, jossa rakennuksen kokonaisenergiankulutus suhteutetaan lämmitettyyn nettoalaan. Kun energiatodistusta lukee, juuri E-luku kertoo, mihin kohtaan rakennus sijoittuu energiatehokkuusluokassa.
Tämä on olennainen ero kulutuslukuihin verrattuna. E-luku perustuu laskettuun, standardoituun käyttöön, joten se auttaa vertailemaan rakennuksia samoin perustein, vaikka arjen käyttö, asukasmäärä tai sää vaihtelevat. Siksi todistus kertoo ennen kaikkea rakennuksen teknisestä energiataloudesta, ei yhden omistajan todellista laskua tietyllä hetkellä.
Motivan laatijaohjeista selviää myös, että E-luvun taustalla on rakennuksen ominaisuuksien selvittäminen paikan päällä, jotta laskenta perustuu kohteen energia-tekniikkaan, ei pelkkään paperitietoon.
Eri rakennustyyppien erot
Energiatehokkuusluokka määräytyy rakennuksen käyttötarkoitusryhmän mukaan. Sama kirjain ei siis aina tarkoita samaa rajaa kaikissa rakennuksissa. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos vertaat esimerkiksi asuinrakennusta ja jotakin erityiskohdetta.
Tavallisille rakennustyypeille luokitus on seuraava:
- A, kun E-luku on enintään 90
- B, kun E-luku on 91-120
- C, kun E-luku on 121-140
- D, kun E-luku on 141-160
- E, kun E-luku on 161-190
- F, kun E-luku on 191-240
- G, kun E-luku on 241 tai enemmän
Sairaaloilla ja muilla erityisillä käyttötarkoitusryhmillä luokkarajat ovat toiset, joten kirjainluokkaa ei pidä lukea ilman käyttötarkoituksen tarkistamista. Myös uusille rakennuksille sovelletaan omia vaatimuksiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että energiatehokkuusluokka toimii vertailussa vain oikein ymmärrettynä, ei pelkkänä irrallisena kirjaimena.
Miten energiakertoimet vaikuttavat
E-lukua ei muodosteta suoraan ostetusta energiasta, vaan ostettu energia painotetaan energiakertoimilla. Näin eri energiamuodot eivät vaikuta tulokseen samalla tavalla. Rakennuksen kokonaisenergiankulutus saadaan, kun laskennallinen ostettu energiankulutus kerrotaan näillä kertoimilla, ja lopputulos suhteutetaan rakennuksen pinta-alaan.
Laskennassa huomioidaan myös energia, joka tulee ympäristöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi aurinkopaneelien ja aurinkokeräimien tuottama energia sekä lämpöpumpun lämmönlähteestä ottama lämpö. Kun tätä energiaa hyödynnetään, ostetun energian tarve pienenee ja samalla E-luku laskee.
Yksi raja on kuitenkin tärkeä: poistoilmalämpöpumpun poistoilmasta ottamaa lämpöä ei pidetä ympäristöstä otettuna energiana. Tämä vaikuttaa siihen, miten eri järjestelmien hyöty näkyy todistuksessa. Energiakertoimet siis ohjaavat sitä, millainen rakennus näyttää paperilla energiatehokkaalta, ja siksi energiatodistusta ei pidä tulkita pelkkänä kulutuslukuna, vaan laskentasääntöihin perustuvana vertailuna.
Mitä muuta energiatodistus sisältää?
Parannusehdotukset ja energiansäästö
Energiatodistukseen sisältyy yleensä ehdotuksia, joilla rakennuksen energiatehokkuutta voidaan parantaa kustannustehokkaasti. Motivan mukaan ne esitetään, ellei kyse ole uudesta rakennuksesta tai ellei parannustoimia voida tunnistaa. Lukijalle tämä on tärkeä osa, koska se kertoo, mihin kohtiin rakennuksessa kannattaa kohdistaa huomio sen sijaan, että katsoisi vain E-lukua irrallisena numerona.
Ehdotukset esitetään lyhyesti järjestelmittäin, ja niiden yhteydessä voidaan kertoa myös arvioitu muutos ostetussa energiassa. Tämä tekee osiosta käytännöllisen: näet, miten eri toimet voivat vaikuttaa rakennuksen laskennalliseen energiankäyttöön. Todistuksessa voidaan lisäksi esittää toteutunut ostettu energia, jos tieto on saatavilla. Näin samassa asiakirjassa on sekä laskennallinen vertailu että toteutunutta kulutusta kuvaavaa tietoa.
Energiansäästö ei tässä yhteydessä tarkoita arvausta, vaan todistuksen laatijan tekemää yhteenvedollista arviota siitä, millaisilla toimilla rakennuksen energiankäyttöä voidaan pienentää. Asetuksen mukaan ehdotukset perustuvat tarkastuksessa tunnistettuihin järjestelmiin ja rakennusosiin, joten niiden logiikka on sidottu juuri siihen, mitä kohteesta on havaittu.
Tarkastetut rakenteet ja järjestelmät
Todistuksen taustalla on tarkastus, jossa varmistetaan rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatekninen kunto. Arvio perustuu rakennuksen asiakirjoihin, havaintoihin ja tarvittaessa käyttäjien haastatteluun. Lisäksi todistuksen laatijan on selvitettävä kohteen ominaisuuksia paikan päällä, jotta rakennuksen standardoidun käytön energiaosuudet ja suositukset voidaan laatia. Tämä on olennainen syy sille, että todistus ei ole pelkkä paperiharjoitus, vaan rakennuksen todellisiin ominaisuuksiin nojaava asiakirja.
Tarkastus kohdistuu nimenomaan niihin osiin, joilla on vaikutus energiankulutukseen:
- ulkoseinät, ulko-ovet ja ikkunat
- yläpohja ja alapohja
- lämmitysjärjestelmä
- lämpimän käyttöveden järjestelmä
- ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä
- valaistus
- sähkölämmityksen erilliset laitteet
- muut järjestelmät, jotka vaikuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen
Näistä kerrotaan todistuksessa lyhyesti, joten lukija saa samalla kuvan siitä, mitkä rakennuksen osat on huomioitu laskennassa ja suosituksissa. Jos ostetun energian määrä on ilmoitettu, se tukee tulkintaa: rakennuksen energiatehokkuus ei perustu vain E-lukuun, vaan myös siihen, mitä järjestelmiä on tarkastettu ja miten niiden tila on kuvattu. Motivan ja ARA:n näkökulmasta juuri tämä yhteys auttaa ymmärtämään, miksi todistus voi kertoa sekä mahdollisista säästötoimista että rakennuksen teknisestä nykytilasta.
Viralliset vaatimukset ja todistuksen voimassaolo
Milloin todistus on pakollinen?
Energiatodistus tarvitaan, kun rakennus rakennetaan, myydään tai vuokrataan. Se pitää olla olemassa jo siinä vaiheessa, kun rakennusta markkinoidaan julkisesti. Vaatimus koskee sekä kerrostaloja että omakotitaloja myynti- ja vuokraustilanteissa. Todistus on myös esillä viranomaisen tai laitoksen tarjoamissa julkisissa palvelutiloissa.
Taustalla on tavoite parantaa rakennusten energiatehokkuutta, edistää energiansäästöä, lisätä uusiutuvan energian käyttöä sekä vähentää energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Kuluttajalle tämä näkyy siinä, että energiatodistus ei ole vain liite paperipinossa, vaan osa rakennuksen vertailtavuutta: samaa kohdetta arvioidaan yhtenäisillä laskentasäännöillä, ei pelkän arviolta kuulostavan “hyvän” tai “huonon” perusteella.
Todistus on voimassa 10 vuotta. Sen jälkeen uusi todistus on laadittava, jos rakennus tai sen osa myydään tai vuokrataan. Voimassaolo kannattaa siis tarkistaa aina ennen kaupan tai vuokrauksen etenemistä, koska vanha todistus ei enää riitä.
Mistä pätevän todistuksen löytää?
Pätevä energiatodistus laaditaan Varken energiatodistusrekisteriin, ja rekisteriä ylläpitää ARA. Laatijalla pitää olla tehtävän vaatima pätevyys, ja hän allekirjoittaa todistuksen sähköisesti rekisterissä. Tämä rajaa pois epäviralliset asiakirjat: pätevä todistus on nimenomaan rekisterissä laadittu ja allekirjoitettu asiakirja.
Rekisteristä voi hakea:
– jo laadittuja energiatodistuksia yli kahden asunnon rakennuksille
– tilastotietoja
– pätevöityneitä energiatodistusten laatijoita alueittain
Rekisteri auttaa myös varmistamaan, että kohteeseen liittyvä todistus on löydettävissä ja että laatija kuuluu viralliseen järjestelmään. Koska ARA valvoo todistusten oikeellisuutta ja käyttöä myynti- ja vuokraustilanteissa, rekisterimerkintä on kuluttajalle olennainen tarkistuspiste. Jos haluat ymmärtää, millä tiedoilla todistus syntyy, katso myös miten energiatodistus tehdään.